Ideaparkin käytävillä tapahtuu enemmän kuin arvaatkaan – ja minä paljastan kaiken
Minun nimeni on Ida Park. Jep, ihan oikeasti. Kun syntyy keskellä kirkasta päivää Ideaparkin keskusaukiolle, ei vanhemmilla ole yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa, kuin nimetä lapsi kauppakeskuksen mukaan. No vitsi vitsi. Oikeastihan nimittäin vuonna 2006 avattu Ideapark on nimetty minun mukaani. No oli tai ei, niin oli vain ajan kysymys, koska Ideaparkin markkinointitiimi löytäisi minut ja ehdottaisi yhteistyötä, sillä onhan tämä nyt tähtiin kirjoitettu juttu – ja minä olen tähti.
Kun Ideaparkin markkinointitiimi kuuli nimeni sattumalta, he ehdottivat, että tehtäisiin yhdessä jotain – ja minulla oli tietysti heti idea. Koska yrityksen perinteiset kanavat kertovat tietysti kaiken olennaisen, päätin ehdottaa jotain ennennäkemätöntä: omaa kolumnia. Ja tietysti sen myös sain, sillä olenhan kirjoittanut koko elämäni. Toki kirjoituksiani on tähän mennessä julkaistu vain omissa päiväkirjoissani, mutta sehän tässä onkin se juttu. Päiväkirjoissa on lukot syystä. Päiväkirjoja luetaan salaa syystä. Nyt te pääsette tirkistelemään tekemiäni havaintoja ihan luvan kanssa.
Luet nyt siis ikiomaa kolumniani, jota julkaistaan Ideaparkin nettisivuilta joka kuun 1. ja 3. torstai. Poikkeuksellisesti aloitamme nyt kuun toisena torstaina, koska ensimmäinen meni vappua juhliessa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ei tippa(leipä) tapa. Mutta havaintoni tässä kolumnissa? Tappavan teräviä.
Tässä kolumnissa kuulet totuuden. Minä kerron, mitä oikeasti tapahtuu Ideaparkin seinien sisällä. Niistä hetkistä, joista ei koskaan kirjoiteta asiakaskirjeisiin. Minä näen kaiken. Näiltä käytäviltä löytyy nimittäin enemmän draamaa kuin iltapäivälehtien etusivuilta, enemmän romantiikkaa kuin yhdessäkään rakkausrealityssa ja enemmän trendejä kuin TikTokin for you pagelta. Täällä koetaan, kompastutaan, rakastutaan ja kadutaan – usein tätä kaikkea saman päivän aikana.
Tämä on vasta alkusoittoa. Huhut nimittäin kertovat, että seuraavassa kolumnissa on luvassa jotain, missä tunteet nousevat pintaan, lanteet elävät omaa elämäänsä ja sydän ei pysy mukana tahdissa – eikä välttämättä päätöksissäkään. Onko se tanssia? Onko se intohimoa? Onko se joku, joka luuli tulevansa vain ostamaan sukkia, mutta päätyikin palaamaan nuoruuden rakkautensa syliin Ideaparkin keskusaukiolla? En kerro vielä. Mutta sanotaanko näin: tunteita tulkitaan ja tulisesti. Mutta hei – eihän kukaan tule Ideaparkiin vain ostoksille.
xoxo,
Ida Park