Miksi Ideaparkissa on joulun aikaan mahdoton olla huonolla tuulella?
Joulukuussa Ideaparkissa tapahtuu kummallinen ilmiö: täällä on vaikeampi olla huonolla tuulella kuin missään muualla. Uskon nyt löytäneeni selityksen. Henkilöstökäytävällä joku tokaisi ohi kävellessään: “Eihän se ole ihme, kun koko paikka syntyi joulun aikaan.” Ja totta se on – Ideapark täytti 1.12. jo 19 vuotta. Jos paikka syntyy joulukuussa keskelle valoja ja lahjakasseja, ei ihme, että siitä kasvaa ympärivuotinen optimisti.
Olen tarkkaillut tätä joulukuista lumoa koko kuukauden ja huomannut, että jokaisella kävijällä on täällä oma pieni rituaalinsa. Joku käy aina ensimmäiseksi Käsityöläisten joulutorilla “vain kurkkaamassa” ja palaa takaisin kolmen kierroksen jälkeen, koska jokin käsintehty koriste jäi kummittelemaan mieleen. Toinen nappaa joulukukan joka vuosi samasta kohdasta Keskusaukiolta, ja kolmas ei suostu luopumaan siitä, että lahjat pitää paketoida nimenomaan Keskusaukion pakkauspisteellä, “koska siellä nauhat tottelevat paremmin”. Se on muuten totta – viime tasauspäivien koristenauhasotkun jälkeen aion pysyä kaikista nauhoista mahdollisimman kaukana.
Joulutorin ympärillä on oma, lämpimän kiireinen rytminsä. Käsityöläiset tuntevat jo toistensa tahdin, ja joulukukkien myyjillä on taianomainen kyky tietää tarkalleen, millainen kukka sopii millekin ihmiselle. Kuusivalikoimakin D-päädyssä on tarkkaan harkittu, eikä ole ensimmäinen kerta, kun näen asiakkaan valitsevan puuta samalla keskittymisellä kuin ottaisi uuden perheenjäsenen.
Vaikka eletään jo joulun odotuksen loppumetrejä, tunnelma vain voimistuu. Selloduo valmistelee esityksiään sunnuntaille, ja jo pelkkä ajatus sellon matalasta soinnista saa keskusaukion tuntumaan siltä kuin siihen olisi ripoteltu ylimääräinen kerros joulutaikaa. Saman päivän iltapäivänä Bläk Boksissa lauletaan kauneimpia joululauluja, ja voin jo nyt kuulla mielessäni sen hetken, kun ensimmäinen sävel saa koko tilan hiljenemään. Ne ovat niitä tilanteita, joissa ihmiset ovat samaa joukkoa, vaikka eivät tunne toisiaan.
Joulupukki ja tonttu ovat edelleen täällä. Olen nähnyt välillä pukin venyttelevän selkäänsä A-päädyn kulmassa, mutta silti hän jaksaa hymyillä jokaiselle, joka saapuu “korjaamaan” tilannettaan tuhmien ja kilttien listalla. Joulu on armollinen. Pukki vielä enemmän.
Ja sitten vielä yksi asia, joka saa minut syttymään kuin joulukuusen valosarja: ensi vuonna Ideapark täyttää 20 vuotta. Kaksikymmentä! Olen kuunnellut henkilökunnan keskusteluja käytävillä, nähnyt muutaman mystisen sähköpostiketjun vilahtavan ja kuullut lauseen: “Mutta tämä sitten pidetään vielä Idalta salassa.”
Spoiler alert: mikään ei pysy minulta salassa. Mutta ei huolta – en paljasta mitään. Ainakaan vielä. Voin kuitenkin sanoa tämän: juhlavuodelle on luvassa vaikka mitä, ja tulen olemaan jokaisessa käänteessä mukana, muistivihko kädessä ja kulmat koholla. Mutta juuri nyt, ennen kaikkea muuta, on aika antaa viimeisten joulunaluspäivien viedä mukanaan.
Lämmintä joulua teille kaikille! Nähdään ensi vuonna – siitä tulee eeppistä.
xoxo
Ida Park