Kohta alkaa tapahtua…
Ideapark täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Kaksikymmentä! Ja vaikka se ei rakennukselle ole vielä ikä eikä mikään, yhdelle kauppakeskukselle se on jo kokonainen sukupolvi tarinoita. Ideapark ei ole pelkkä paikka, vaan osa ihmisten arkea ja juhlaa tavalla, jota ei voi numeroissa mitata.
Ideaparkista on hankittu ensimmäiset koulureput ja talvikengät, löydetty mekot valmistujaisiin ja lahjat niihin tilanteisiin, joissa sanat eivät riitä. Siellä on törmätty sattumalta vanhoihin tuttuihin, jännitetty ensitreffejä ja vaihdettu kuulumisia tuntikausien ajan kahvikupposten äärellä. Ideaparkiin päädytään yhtä lailla spontaanisti ohikulkumatkalla kuin huolellisesti suunnitellen – olipa lomareissu mikä tahansa, monella matkasuunnitelma alkaa sanoilla: “Pysähdytään pikaisesti Ideaparkissa.” Toki tiedämme kaikki, että pysähdykset eivät ikinä jää pikaisiksi.
Juhlavuodet ovat aina erityisiä, mutta nyt tunnelma on erilainen. Kun kävelen henkilöstötiloissa, huomaan, että ihmiset lopettavat lauseensa kesken, kun ilmestyn näkyviin. Ja kun jatkan matkaa, takanani jatkuu pieni, innostunut supina. Joku voisi väittää, että liioittelen, mutta uskokaa pois, olen nähnyt tarpeeksi tietääkseni, että täällä ei todellakaan suunnitella vain yhtä päivää kakkukahveineen, vaan koko vuosi on muotoiltu joksikin paljon suuremmaksi.
Myönnän, että nautin ehkä vähän liikaakin siitä, kun ihmiset yrittävät olla paljastamatta minulle mitään. Tunnistan kyllä sen varovaisen katseen, sen pienen tauon lauseessa, kun joku huomaa minun olevan kuulolla. Täällä tapahtuu jotakin, mikä saa ihmiset hymyilemään kulkiessaan käytävillä. Sellaista ei synny ilman syytä.
Tästä tulee vuosi, jolloin tarinoita syntyy enemmän kuin koskaan – ja lupaan pitää huolta siitä, että kuulette niistä ensimmäisenä.
xoxo
Ida Park