Autottomat, älkää vaivautuko – totta vai tarua?
Olen menettänyt autoni.
Tai no en sentään kokonaan, vaikka siltä se on viime päivinä tuntunut. Uskollinen nelipyöräni, Ideaparkin Autoareenasta aikoinaan ostettu (jep, sillä totta kai Ideaparkissa on autokauppa – ja vieläpä Pohjoismaiden suurin sellainen), ilmoitti, että nyt olisi huollon aika. Tilanne oli hetken hieman kinkkinen, sillä työni alueen arvostetuimpana kolumnistina vaatii säännöllisiä visiittejä Ideaparkiin. Olen kuitenkin kuullut, että autottomana tamperelaisena on turha vaivautua paikalle, sillä se on liian vaikeaa. Kun on tottunut saapumaan Ideaparkiin omalla autolla kuin kotipihaansa, tällainen äkillinen riippuvuus julkisestä liikenteestä tuntui lähes… seikkailulta.
No, päätin siis testata, pitääkö väite paikkansa, vai onko se vain urbaanilegenda, jonka ovat keksineet ne, jotka eivät koskaan tarkistaneet Nysse.fi-sivua.
Kaikki tiet, ja usean liikennöitsijän vuorot, vievät Ideaparkiin. Itse valitsin linjan 50, joka vei minut kohti Lempäälää kuin kohtalon johdattamana. Tampereelta lähdettiin aikataulun mukaan, ja jo ensimmäisen pysäkin kohdalla tajusin, että olin aivan väärässä paikassa – siis henkisesti. Bussissa vallitsi rauha. Ei tarvinnut seurata liikennettä valppaana ja kädet olivat vapaana ratin kahleista, minkä ansiosta sain nautiskeltua take away -kahviani seesteisissä tunnelmissa tasaisesta kyydistä ja kanssamatk… maisemien tarkkailusta nauttien.
Ketä minä huijaan, työtäni on tarkkailla. Edessäni istui rouva, joka neuloi villasukkaa keskittyneenä – sellaista paksua, joulunpunaista lankaa, joka suorastaan huusi glögimukin seuraa. Taaempaa kuului tanssiopistolle matkaavien ystävysten kertailua tulevan jouluesityksen koreografiasta. Vieressäni taas joku naputteli puhelimeensa “Ideapark kahvilat”, ja minä tunsin outoa yhteenkuuluvuutta. Meitä kaikkia yhdisti sama määränpää.
Puolen tunnin kuluttua bussi kaartoi Ideaparkin pysäkille, ja siinä se oli – tuttu julkisivu, mutta uusi saapumistapa. En voinut olla hymyilemättä. Tämä oli huomattavasti helpompaa kuin olin kuvitellut, ja täysin ilman pysäköintihuolia. En tiedä teistä, mutta itse olen ainakin kuullut puhuttavan Ideaparkin kolmen tunnin kiekkopaikoista, jotka tuntuvat herättävän enemmän tunteita kuin suomalaisten menestys urheilukisoissa. Ehkä siksi, että Ideaparkissa aika unohtuu helposti – etenkin näin joulun alla. Ja siis ymmärrän kyllä täysin, itsehän viihdyn usein monen monta tuntia. Onneksi se ei kuitenkaan ole ongelma: jos mielii viipyä pidempään, löytyy ulompaa runsaasti ilmaisia paikkoja. Se on harvinaisen mukava juttu maailmassa, jossa pysäköintiajat ja maksut on yleensä mietittävä jo ennen kuin edes tietää, mitä aikoo tehdä.
Palatessani kotiin tunsin pientä ylpeyttä. En vain siksi, että olin säästänyt bensaa, vaan koska olin todistanut urbaanilegendan vääräksi: Ideaparkiin pääsee kyllä äärimmäisen kätevästi ilman autoakin – ja vieläpä sellaisessa ajassa, että matkakahvi ei ehdi edes jäähtyä.
xoxo
Ida Park