Olen lähdössä. Minut on valittu Boks Ballin Suomen maajoukkueeseen ja aion keskittää kaiken aikani treenaamiseen – tai ehkä tein pääsiäisenä lähtemättömän vaikutuksen Herra Hevisaurukseen, olen nyt yhtyeen uusin jäsen ja lähden kiertueelle. Olen kuluneen vuoden aikana nähnyt ja kokenut ihan valtavasti, joten potentiaalisia jatkosuunnitelmia on vaikka millä mitalla. Ne eivät välttämättä ole mitään edellä mainituista, mutta olisivathan nuo kieltämättä aika mielettömiä urakäänteitä. 

Koska tämä on viimeinen kolumnini, halusin kerätä yhteen muutaman tulevan kesän kohokohdan. Siksi olenkin viime aikoina viettänyt tavallista enemmän aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka pyörittävät Ideaparkin arkea ja tapahtumia kulissien takana. Jos jotain olen näiden päivien aikana aistinut, niin sen, että seuraavasta kesästä on tulossa Ideaparkin kaikkien aikojen kesä. Se tuntuu erityisen sopivalta, kun kyseessä on vielä 20-vuotisjuhlavuosi. 

Yksi kesän isoimmista kokonaisuuksista on kesäkuussa Bläk Boksissa järjestettävät judon Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Kun kisat alkavat, kaikki näyttää valmiilta ja hallitulta, mutta taustalla kokonaisuutta on rakennettu pitkään. Kisa-aluetta on suunniteltu, käytännön järjestelyjä sovitettu yhteen ja varmistettu, että kaikki toimii niin kuin pitää. Harvoin sitä tajuaa, että miten paljon työtä tarvitaan siihen, että lopputulos näyttää helpolta. Saattaisitte yllättyä, jos tietäisitte, miten monta kertaa eri tapahtumissa on tehty viime hetken muutoksia ilman, että kukaan huomaa. 

Kun puhutaan kesästä, yksi aivan selkeä kohokohta on Lempäälän Asuntomessut (toki jos kohokohtaa kysyttäisiin siskonlapsiltani, olisi vastaus ehdottomasti Keskusaukion LEGO Park). Asuntomessujen myötä Ideaparkiin saapuu paljon sellaisia ihmisiä, jotka vierailevat täällä ensimmäistä kertaa. Näitä reaktioita olisin kyllä kieltämättä jäänyt mielelläni seuraamaan. Sitä, kun joku tulee tänne ensimmäistä kertaa ja huomaa, ettei tätä paikkaa ihan yhdessä tunnissa tutkita. Olen myös saanut selville, että Asuntomessut eivät rajoitu vain messualueelle, vaan niiden ympärille rakentuu kaikenlaista mielenkiintoista tännekin aina näyttelyistä ja tapahtumista artisti-iltoihin. 

Jos jossain näkee ja kuulee, mitä kaikkea täällä tapahtuu, niin infopisteellä. Siellä vastataan kysymyksiin, tehdään julisteita, tapahtumien aikaista markkinointia, kuulutuksia, rakennetaan backstageja, vastaanotetaan esiintyjiä ja etsitään ratkaisuja tilanteisiin kuin tilanteisiin. Olen viettänyt Infopisteellä sen verran aikaa, että koin velvollisuudekseni antaa muutaman vinkin, joiden avulla he voivat jatkaa suuren Ida Parkin perintöä. He lupasivat pitää silmät auki, mutta kolumneja eivät kuulemma ala kirjoittaa. 

Reilu diili. 

En voi uskoa, että tätä kaikkea on takana jo vuosi. On ollut ilo kertoa havaintojani Ideaparkin kulisseista, mutta nyt on aika suunnata kohti uusia haasteita. Ideaparkista minä en kuitenkaan katoa mihinkään. Katselen menoa jatkossakin, mutta pidän suurimmat paljastukset tästä eteenpäin omana tietonani. Jos niitä janoaa, kannattaa tulla itse paikan päälle katsomaan – eihän sitä ikinä tiedä, mitä kaikkea voi löytää. 

xoxo 
Ida Park 

The post Kaikki hyvä loppuu aikanaan  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Muistan Ideaparkin Keskusaukiolla järjestetyn keikan monien vuosien takaa erityisen kirkkaasti. Lava oli hieman pienempi kuin nykyään, yleisö tiiviisti sen ympärillä ja tunnelmassa sellaista odottavaa jännitystä. Lavalle nousi nuori poika, joka esiintyi itsevarmemmin kuin moni kokenut artisti. Jäin katsomaan pidemmäksi aikaa kuin olin ajatellut. Vuosia myöhemmin koko Suomi tiesi hänen nimensä.  

Se poika oli Robin Packalen. 

Robin esiintyi Ideaparkissa jo ennen kuin hän nousi valtavaan suosioon vuonna 2012 Frontside Ollie -hitin myötä – ja itseasiassa vielä sitäkin aiemmin hänet nähtiin Ideaparkissa Staraskaba-kilpailun semifinaalissa vuonna 2008. Kilpailun voitettuaan Robin palasi samalle lavalle lämmittelemään yleisöä Lovex-yhtyeen keikalla. Silloin harva arvasi, millainen ura oli vasta alkamassa. 

Nyt Robin palaa jälleen Ideaparkin Keskusaukiolle – tällä kertaa yhtenä suomalaisen popmusiikin suurimmista tähdistä. Hänen energinen esiintymisensä nähdään pääsiäissunnuntaina 5.4. klo 15 alkaen. Keikka kestää noin 50 minuuttia ja tapahtumaan on vapaa pääsy. En tiedä kumpi tästä keikasta on enemmän innoissaan, minä vai siskonlapseni. 

Hauskuus ei kuitenkaan lopu siihen. 

Heti seuraavana päivänä eli pääsiäismaanantaina 6.4. Keskusaukio täyttyy jurahevin jylinästä, kun Hevisaurus nousee lavalle klo 16.30. Herra Hevisauruksen johdolla luvassa on noin tunnin mittainen koko perheen livekeikka. Hevisaurus on nähty Ideaparkissa vuosien varrella lukemattomia kertoja, eikä suotta. Yhtye vetää joka kerta täyspitkän, oikean rockkeikan – sellaisen, jossa basso tuntuu vatsanpohjassa ja yleisö unohtaa hetkeksi kaiken muun.  

Ehkä juuri se tekee näistä hetkistä erityisiä. Missä muualla kauppareissun lomassa voi päätyä keskelle kunnon livekeikkaa? Usein ostoskeskuksissa nähdään muutama kappale taustanauhojen kanssa, mutta täällä lavalle nousevat artistit vetävät oikeasti koko show’n. 

Ideaparkissa keikat eivät ole vain ohjelmanumero kalenterissa. Ne ovat niitä hetkiä, jolloin arki vaihtuu yhtäkkiä yhteislauluun ja ostosreissu muuttuu muistoksi. Kannattaa pysähtyä kuuntelemaan – koskaan ei tiedä, milloin on todistamassa jonkin tarinan alkua. 

xoxo 
Ida Park 

The post Tänä pääsiäisenä kaikki laulavat mukana  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Minulla on henkilökohtainen suhde Tasauspäiviin, sillä ne ovat olleet osa elämääni jo teini-iästä saakka. Muistan, miten niitä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Jos löysi jotakin kivaa vähän ennen Tasauspäiviä, ajatus oli aina sama: “Odotetaan Tasureille.” Ja jos tiedossa oli juhlia, matkoja tai jokin muu tärkeä hetki, hankinnat ajoitettiin aina Tasauspäivien ympärille.  Kaikki tuntui järkevämmältä, kun malttoi odottaa. Säästäminen ja pieni kärsivällisyys kuuluivat asiaan. 

Pidän siitä, että ihmisillä on omat Tasauspäivärituaalinsa, jotka toistuvat vuodesta toiseen. Monet tietävät jo etukäteen, mitä he ovat tulossa katsomaan. Joillakin se on tietty vaatekappale, toisella sisustushankinnat, kolmannella se yksi ja sama tuote, joka ostetaan joka vuosi. Tasauspäivät eivät ole vain joukko alennuksia, vaan tapa aloittaa kevät – ja myöhemmin tietysti syksy. 

Ideaparkin henkilökunnalla riittää Tasauspäivätarinoita. Yksi liike on ollut mukana kaikki nämä 20 vuotta. Siellä työskentelevällä konkarilla on kuulemma edelleen tallessa paita, joka hänellä on ollut päällä ensimmäisillä Tasauspäivillä – sittemmin siihen on lisätty omat hapsut, tietenkin. Joinakin vuosina käytävät ovat täyttyneet pinkkien munkkien ja ämpärien jonottajista. Olen myös kuullut legendaarisen tarinan ajoilta, jolloin Ideaparkin silloinen toimitusjohtaja pukeutui pinkkiin possupukuun Tasauspäivien kunniaksi. En ollut valitettavasti paikalla todistamassa, mutta tarinan yksityiskohtien tarkkuus antaa ymmärtää, että näin on todella tapahtunut. Ja jos jokin kertoo yhteishengestä, niin se. 

Pinkki perinne ei ole vuosien saatossa kadonnut mihinkään. Tänäkin vuonna liikkeet koristellaan pinkiksi, ja henkilökunta kaivaa kaapeistaan kaikki pinkit vaatteet ja asusteet käyttöön. Mitä pinkimpi, sen parempi. Tällä kertaa aion kuitenkin itse pysyä visusti poissa koristeluhommista. Viime vuoden infopisteellä tapahtunut nauhaepisodi on edelleen monien muistissa, eikä vähiten minun. Sanotaan vain, että innostukseni oli suurempi kuin taitoni. Tänä keväänä keskityn siis vain oman pinkin asuni suunnitteluun. 

Tasauspäivät ovat yksi niistä Ideaparkin 20-vuotisista perinteistä, jotka kertovat, ettei kyse ole vain tapahtumasta. Se on osa kevättä ja syksyä. Osa rytmiä. Osa sitä tarinaa, jota täällä on kirjoitettu jo kahden vuosikymmenen ajan. 

 
xoxo 
Ida Park 

The post Pinkki perinne, joka ei haalistu  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Pidimme toimistoporukan kanssa yhteisen aamutreenin, jossa kävimme testaamassa meidän uutta urheilulajia, Jep, meidän uutta urheilulajia.  

Ideapark on nimittäin kehittänyt yhdessä Classic Familyn ja Oxdogin kanssa täysin uuden urheilulajin nimeltä Boks Ball. Ajatus on kuulemma ollut luoda nopeatempoinen ja elämyksellinen peli, joka yhdistää salibandyn, futsalin, padelin ja squashin – ja vielä videopelimäisen audiovisuaalisen maailman siihen päälle. Kun tätä kerrottiin minulle ennen peliä, nyökkäilin vakuuttuneena. Sisäisesti mietin vain, että koska viimeksi olen koskenut salibandymailaan. Vastaus on yläasteella. En silti epäröinyt hetkeäkään, vaan ilman muuta lupauduin lähtemään mukaan. 

Ensimmäiset minuutit olivat hallittua kaaosta. Juoksua, seinistä kimpoavia palloja, nopeita käännöksiä ja syöttöjä, jotka eivät aina löytäneet ihan oikeaa osoitetta – mutta sattuuhan sitä ammattilaisillekin. Jokaista maalia tuuletettiin kuin maailmanmestaruutta, ja pallon lisäksi myös syke nousi vauhdilla. Viiden minuutin jälkeen tiesin, että tässä on minun uusi harrastukseni. 

Boks Ball tempaisi mukaansa niin tehokkaasti, ettei huonoista koululiikuntamuistoista ollut tietoakaan. Ymmärrän hyvin, miksi Ideaparkin toimitusjohtaja Visa on puhunut siitä lajina, joka liikuttaa kaikkia vauvasta vaariin. Se ei vaadi vuosien urheilutaustaa tai erityistaitoja, vaan ainoastaan sen, että uskaltaa mennä mukaan. Me emme olleet ammattilaisia, vaan joukko ihmisiä kokeilemassa jotakin uutta. Siinäpä ehkä juuri on Boks Ballin ydin – se on samaan aikaan pelimäinen elämys ja oikea urheilusuoritus, mutta kynnys kokeilla on matala. Se on juuri sitä, mitä tällaisen uudenvuodenlupauksen tehnyt ihminen tarvitsee. 

Ja nyt vielä pieni yksityiskohta, jonka mainitsen vain ohimennen. Boks Ballista järjestetään SM- ja MM-kilpailut. En sano, että tähtään niihin. En myöskään sano, etten olisi ensimmäisen pelin jälkeen hetken aikaa nähnyt itseäni mitalipallilla. Sanon vain, että jos joku vuosi uudenvuodenlupaukseni päivittyy olympiatasolle, tiedätte mistä kaikki alkoi. 

Miten mahtavaa onkaan, että löysin uuden tavan liikkua – ja vieläpä omalta kotikentältä. 

xoxo 
Ida Park 

The post Viisi minuuttia Boks Ballia riitti minulle  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Vaikka Lempäälässä talvilomaa vietetäänkin vasta ensi viikolla, ovat talvilomahulinat olleet Ideaparkissa käynnissä jo hyvän tovin. Pääkaupunkiseudulla lomaillaan parhaillaan ja se näkyy heti käytävillä. On lomalaisia, jotka ovat matkalla jonnekin muualle ja pysähtyvät Ideaparkissa ihan vain hetkeksi – ja sitten on niitä, jotka ovat tulleet tänne nimenomaan viettämään lomaa. Kulku on sen mukaista. Osa liikkuu määrätietoisesti, selvästi tietäen mitä on tullut hakemaan. Toiset taas kulkevat hitaammin, tutkivat, fiilistelevät ja antavat päivän viedä. Molemmat tavat sopivat tänne oikein hyvin. 

Ideapark on siitä erityinen paikka, että täällä voi tehdä vaikka ja mitä – tai olla tekemättä juuri mitään. Voi rentoutua Vesimaailma Louhen lämpimissä altaissa, käydä kauneushoitolassa huoltamassa itseään tai vaikka vain istahtaa Keskusaukiolle seuraamaan ihmisvilinää. Ja hei, Keskusaukiolla pääsee taas rullailemaan monia ihastuttaneen Roller Discon merkeissä valittuina päivinä aina 8.3. saakka. Siinä on muuten aktiviteetti, jota on mukava harrastaa tai ihan vain katsoa. Toki itse pysyttelen rullaluistimista kaukana… 

Vaikka Roller Discon osalta haluan pysyä vain katsomossa, en silti toki pelkää menoa ja meininkiä. Tein itse asiassa uudenvuodenlupauksen, minkä myötä minulla on nyt uusi harrastus. Kyseessä ei ole judo, vaikka aionkin olla paikalla katsomassa judon SM-kisoja Ideaparkissa 28.2.–1.3. Loput vihjeet jätän kuitenkin tässä kohtaa vielä kertomatta. Kaikki aikanaan. 

Mutta jos vihjeitä kaipaat, niin tämän viikon lauantaista 21.2. on tulossa sellainen päivä, että käytävillä tuntuu varmasti tavallista enemmän energiaa. Ideaparkissa järjestetään nimittäin tapahtuma, jossa YouTube Allstars -joukkueet julkistetaan ensimmäistä kertaa ikinä livenä. Ennen klo 12 tapahtuvaa pelaajien julkistusta yritän päästä juttusille toisen joukkueen kapteenin, Roni Backin, kanssa, sillä tahdon palavasti saada “leijonan” mielipiteen yhteen bisnesideaani.  

Talviloma Ideaparkissa on joka vuosi vähän samanlainen ja silti aina erilainen. Ihmiset vaihtuvat, reitit muuttuvat ja syyt pysähtyä ovat jokaisella omansa. Koska Ideapark sijaitsee sopivasti monen lomalaisen matkan varrella, niin täällä päästään nauttimaan lomafiiliksestä useamman viikon ajan. Se on aika ihanaa. 
 
xoxo 
Ida Park 

The post Ideaparkissa vietetään useamman viikon talviloma  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Jutellaanpa hetki ystävyydestä ja yhteishengestä lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi. Täytyy nimittäin sanoa, että yhdessä asiassa Ideapark eroaa monesta muusta paikasta – ja se on juuri yhteishengessä. Täällä ihmiset oikeasti tuntevat toisensa. Myyjät moikkaavat viereisen liikkeen porukkaa, vaihdetaan kuulumisia ennen ovien avautumista ja kysytään, miten eilinen meni. Sama koskee myös Ideaparkin omaa henkilökuntaa. Täällä ei olla vain samassa paikassa töissä, vaan samassa arjessa. 

Uteliaana ihmisenä olen tietenkin kysellyt, mistä tämä kumpuaa. Vastaukset ovat olleet yllättävän samanlaisia. “Me ollaan oltu täällä kauan.” “Tää tuntuu vähän kuin toiselta kodilta.” “Täällä opitaan nopeasti, että hommat sujuvat paremmin yhdessä.” Moni on ollut talossa vuosia, osa koko Ideaparkin 20-vuotisen historian ajan. Se näkyy tavassa tehdä työtä – ja tavassa kohdata ihmiset, olivat he sitten asiakkaita, kollegoita tai tuttuja kasvoja käytäviltä. Ehkä juuri siksi Ideapark täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Rakennusfirma teki toki hyvää työtä, mutta minä sanon, että nämä seinät ovat pysyneet pystyssä nimenomaan ihmisten ansiosta. 

Ystävänpäivästä puhutaan usein suurten eleiden kautta, mutta täällä se tuntuu enemmän siltä, että ystävyys on jo valmiiksi läsnä. Se näkyy pienissä teoissa, yhteisissä kahvihetkissä ja siinä, että aamulla on oikeasti mukava tulla töihin – ja päivällä mukava tulla käymään. 

Älä kuitenkaan käsitä väärin. 

Tehdään varmuuden vuoksi yksi asia selväksi. Tätä ei pidä tulkita niin, että ystävänpäivänä minulle riittäisi pelkkä lämmin nyökkäys ja iloinen toivotus. Tämä on vähän sama kuin se klassinen tilanne, kun puoliso on lähdössä kauppaan ja kysyy, haluatko jotain. Vaikka vastaat, että “ei tarvi”, järkytys on suuri, jos ostoskassissa ei olekaan mitään yllätystä. Ja tiedän, että teitä samalla tavalla kokevia on siellä ruudun toisella puolella muitakin. 

Ystävänpäivänä kyse ei ole siis pelkistä lahjoista, mutta ei myöskään pelkästä hyvästä fiiliksestä. Molempia tarvitaan ja ne molemmat löytyvät täältä. Ystävänpäivä näkyy joka päivä käytävillä, tiskien takana ja niissä ihmisissä, jotka tekevät tästä paikasta enemmän kuin kauppakeskuksen – mutta täältä saa myös ne kukat, suklaarasiat ja ravintolaillalliset. Minä haluan mieluiten ne kaikki kolme. 

xoxo 
Ida Park 

The post Yhteishenki ei ole itsestäänselvyys  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Ideaparkista on hankittu ensimmäiset koulureput ja talvikengät, löydetty mekot valmistujaisiin ja lahjat niihin tilanteisiin, joissa sanat eivät riitä. Siellä on törmätty sattumalta vanhoihin tuttuihin, jännitetty ensitreffejä ja vaihdettu kuulumisia tuntikausien ajan kahvikupposten äärellä. Ideaparkiin päädytään yhtä lailla spontaanisti ohikulkumatkalla kuin huolellisesti suunnitellen – olipa lomareissu mikä tahansa, monella matkasuunnitelma alkaa sanoilla: “Pysähdytään pikaisesti Ideaparkissa.” Toki tiedämme kaikki, että pysähdykset eivät ikinä jää pikaisiksi. 

Juhlavuodet ovat aina erityisiä, mutta nyt tunnelma on erilainen. Kun kävelen henkilöstötiloissa, huomaan, että ihmiset lopettavat lauseensa kesken, kun ilmestyn näkyviin. Ja kun jatkan matkaa, takanani jatkuu pieni, innostunut supina. Joku voisi väittää, että liioittelen, mutta uskokaa pois, olen nähnyt tarpeeksi tietääkseni, että täällä ei todellakaan suunnitella vain yhtä päivää kakkukahveineen, vaan koko vuosi on muotoiltu joksikin paljon suuremmaksi. 

Myönnän, että nautin ehkä vähän liikaakin siitä, kun ihmiset yrittävät olla paljastamatta minulle mitään. Tunnistan kyllä sen varovaisen katseen, sen pienen tauon lauseessa, kun joku huomaa minun olevan kuulolla. Täällä tapahtuu jotakin, mikä saa ihmiset hymyilemään kulkiessaan käytävillä. Sellaista ei synny ilman syytä. 

Tästä tulee vuosi, jolloin tarinoita syntyy enemmän kuin koskaan – ja lupaan pitää huolta siitä, että kuulette niistä ensimmäisenä. 
 

xoxo 
Ida Park 

The post Kohta alkaa tapahtua…  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Mutta en siihen, mitä ehkä ajattelette. Palataan tähän ihan tuota pikaa. 

Joulu ja uudenvuodenjuhlat menivät ohi yhtä nopeasti kuin kotoa työpaikan kahvihuoneeseen tuodut joulusuklaat häviävät parempiin suihin. Ideaparkin käytävillä kuljetaan jo hyvässä uuden vuoden vireessä. En tiedä miten se tapahtuu, mutta 1.1. tuntuu aina siltä kuin joulun rauha olisi yön aikana vaihtunut sellaiseen uuden vuoden napakkuuteen, joka saa ihmiset liikkeelle ihan eri tavalla. 

Ensimmäinen asia, joka tammikuussa iskee ihanasti vasten kasvoja, on tietenkin Suomen suurin ALE. Se on kuin oma vuodenvaihderituaalinsa: lahjakorteilla on kiire päästä käyttöön, ravintoloissa nautiskellaan ilolla jotain ihan muuta kuin jouluruokia ja Ideaparkin tarjonta käydään tarkasti läpi parhaita alelöytöjä etsiessä.  

Toisin kuin yleensä, tänä tammikuuna oma huomioni ei kuitenkaan ole alennusmyynneissä. Minä sanoin jouluaattona nimittäin tahdon. Hyvä ystäväni meni kihloihin ja hän tietysti soitti minulle heti ja pyysi minua kaasoksi – ja tämän pestin aion muuten ottaa tosissani. Heti ensimmäisenä aion viedä ystäväni Ideaparkissa 10.1. järjestettäville häämessuille. 

En ole koskaan käynyt häämessuilla, joten tein pienen taustaselvityksen, jotta tiedän mihin olen ryhtymässä. Häämessuilla on kuulemma aivan oma ilmapiirinsä: keskusaukio täyttyy ihmisistä, jotka ovat yhtä aikaa tohkeissaan, hieman hermostuneita ja aidon toiveikkaita. Siellä nähdään muotinäytöksiä, saadaan vinkkejä suunnitteluun ja ihastellaan kukkaideoita, kun taas Bläk Boksin klubilla istutaan alas kuuntelemaan puheenvuoroja, jotka saavat häät tuntumaan yhtäkkiä hyvin todellisilta. Säännöllisin väliajoin joku tajuaa löytäneensä “sen oikean”… oli se sitten puku, kuvaaja tai floristi. 

Jos siellä ruudun toisella puolella on morsiamia, sulhasia, kaasoja, bestmaneja tai muuten vain häähumuun syttyviä, tätä tapahtumaa ei kannata jättää välistä. Minä aion ilmestyä paikalle muistiinpanovälineet laukussa ja niin valmiina kuin kaaso nyt voi olla. Käyn läpi kaikki näytteilleasettajat, varmistan paikan häämuotinäytöksen eturivistä ja ujuttaudun kuuloetäisyydelle jokaiseen luentoon. Ja mikä parasta – tapahtumaan on vapaa pääsy. 

Tammikuu on vasta alkusoittoa. Ensi viikon häähumun jälkeen päästäänkin jo tunnelmoimaan Ideaparkin 20-vuotisjuhlavuotta. Minulla on sellainen tunne, että tästä vuodesta tulee kaikkea muuta kuin tylsä. 

Nähdään käytävillä! Tai no… ette te minua näe, mutta minä näen kyllä teidät. 

xoxo 
Ida Park 

The post Jouluaattona sanoin TAHDON!   appeared first on Ideapark Lempäälä.

Joulukuussa Ideaparkissa tapahtuu kummallinen ilmiö: täällä on vaikeampi olla huonolla tuulella kuin missään muualla. Uskon nyt löytäneeni selityksen. Henkilöstökäytävällä joku tokaisi ohi kävellessään: “Eihän se ole ihme, kun koko paikka syntyi joulun aikaan.” Ja totta se on – Ideapark täytti 1.12. jo 19 vuotta. Jos paikka syntyy joulukuussa keskelle valoja ja lahjakasseja, ei ihme, että siitä kasvaa ympärivuotinen optimisti. 

Olen tarkkaillut tätä joulukuista lumoa koko kuukauden ja huomannut, että jokaisella kävijällä on täällä oma pieni rituaalinsa. Joku käy aina ensimmäiseksi Käsityöläisten joulutorilla “vain kurkkaamassa” ja palaa takaisin kolmen kierroksen jälkeen, koska jokin käsintehty koriste jäi kummittelemaan mieleen. Toinen nappaa joulukukan joka vuosi samasta kohdasta Keskusaukiolta, ja kolmas ei suostu luopumaan siitä, että lahjat pitää paketoida nimenomaan Keskusaukion pakkauspisteellä, “koska siellä nauhat tottelevat paremmin”. Se on muuten totta – viime tasauspäivien koristenauhasotkun jälkeen aion pysyä kaikista nauhoista mahdollisimman kaukana. 

Joulutorin ympärillä on oma, lämpimän kiireinen rytminsä. Käsityöläiset tuntevat jo toistensa tahdin, ja joulukukkien myyjillä on taianomainen kyky tietää tarkalleen, millainen kukka sopii millekin ihmiselle. Kuusivalikoimakin D-päädyssä on tarkkaan harkittu, eikä ole ensimmäinen kerta, kun näen asiakkaan valitsevan puuta samalla keskittymisellä kuin ottaisi uuden perheenjäsenen. 

Vaikka eletään jo joulun odotuksen loppumetrejä, tunnelma vain voimistuu. Selloduo valmistelee esityksiään sunnuntaille, ja jo pelkkä ajatus sellon matalasta soinnista saa keskusaukion tuntumaan siltä kuin siihen olisi ripoteltu ylimääräinen kerros joulutaikaa. Saman päivän iltapäivänä Bläk Boksissa lauletaan kauneimpia joululauluja, ja voin jo nyt kuulla mielessäni sen hetken, kun ensimmäinen sävel saa koko tilan hiljenemään. Ne ovat niitä tilanteita, joissa ihmiset ovat samaa joukkoa, vaikka eivät tunne toisiaan. 

Joulupukki ja tonttu ovat edelleen täällä. Olen nähnyt välillä pukin venyttelevän selkäänsä A-päädyn kulmassa, mutta silti hän jaksaa hymyillä jokaiselle, joka saapuu “korjaamaan” tilannettaan tuhmien ja kilttien listalla. Joulu on armollinen. Pukki vielä enemmän.  

Ja sitten vielä yksi asia, joka saa minut syttymään kuin joulukuusen valosarja: ensi vuonna Ideapark täyttää 20 vuotta. Kaksikymmentä! Olen kuunnellut henkilökunnan keskusteluja käytävillä, nähnyt muutaman mystisen sähköpostiketjun vilahtavan ja kuullut lauseen: “Mutta tämä sitten pidetään vielä Idalta salassa.” 

Spoiler alert: mikään ei pysy minulta salassa. Mutta ei huolta – en paljasta mitään. Ainakaan vielä. Voin kuitenkin sanoa tämän: juhlavuodelle on luvassa vaikka mitä, ja tulen olemaan jokaisessa käänteessä mukana, muistivihko kädessä ja kulmat koholla. Mutta juuri nyt, ennen kaikkea muuta, on aika antaa viimeisten joulunaluspäivien viedä mukanaan. 

Lämmintä joulua teille kaikille! Nähdään ensi vuonna – siitä tulee eeppistä. 

xoxo 
Ida Park 

The post Miksi Ideaparkissa on joulun aikaan mahdoton olla huonolla tuulella?  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Olen menettänyt autoni. 

Tai no en sentään kokonaan, vaikka siltä se on viime päivinä tuntunut. Uskollinen nelipyöräni, Ideaparkin Autoareenasta aikoinaan ostettu (jep, sillä totta kai Ideaparkissa on autokauppa – ja vieläpä Pohjoismaiden suurin sellainen), ilmoitti, että nyt olisi huollon aika. Tilanne oli hetken hieman kinkkinen, sillä työni alueen arvostetuimpana kolumnistina vaatii säännöllisiä visiittejä Ideaparkiin. Olen kuitenkin kuullut, että autottomana tamperelaisena on turha vaivautua paikalle, sillä se on liian vaikeaa. Kun on tottunut saapumaan Ideaparkiin omalla autolla kuin kotipihaansa, tällainen äkillinen riippuvuus julkisestä liikenteestä tuntui lähes… seikkailulta. 

No, päätin siis testata, pitääkö väite paikkansa, vai onko se vain urbaanilegenda, jonka ovat keksineet ne, jotka eivät koskaan tarkistaneet Nysse.fi-sivua. 

Kaikki tiet, ja usean liikennöitsijän vuorot, vievät Ideaparkiin. Itse valitsin linjan 50, joka vei minut kohti Lempäälää kuin kohtalon johdattamana. Tampereelta lähdettiin aikataulun mukaan, ja jo ensimmäisen pysäkin kohdalla tajusin, että olin aivan väärässä paikassa – siis henkisesti. Bussissa vallitsi rauha. Ei tarvinnut seurata liikennettä valppaana ja kädet olivat vapaana ratin kahleista, minkä ansiosta sain nautiskeltua take away -kahviani seesteisissä tunnelmissa tasaisesta kyydistä ja kanssamatk… maisemien tarkkailusta nauttien.  

Ketä minä huijaan, työtäni on tarkkailla. Edessäni istui rouva, joka neuloi villasukkaa keskittyneenä – sellaista paksua, joulunpunaista lankaa, joka suorastaan huusi glögimukin seuraa. Taaempaa kuului tanssiopistolle matkaavien ystävysten kertailua tulevan jouluesityksen koreografiasta. Vieressäni taas joku naputteli puhelimeensa “Ideapark kahvilat”, ja minä tunsin outoa yhteenkuuluvuutta. Meitä kaikkia yhdisti sama määränpää. 

Puolen tunnin kuluttua bussi kaartoi Ideaparkin pysäkille, ja siinä se oli – tuttu julkisivu, mutta uusi saapumistapa. En voinut olla hymyilemättä. Tämä oli huomattavasti helpompaa kuin olin kuvitellut, ja täysin ilman pysäköintihuolia. En tiedä teistä, mutta itse olen ainakin kuullut puhuttavan Ideaparkin kolmen tunnin kiekkopaikoista, jotka tuntuvat herättävän enemmän tunteita kuin suomalaisten menestys urheilukisoissa. Ehkä siksi, että Ideaparkissa aika unohtuu helposti – etenkin näin joulun alla. Ja siis ymmärrän kyllä täysin, itsehän viihdyn usein monen monta tuntia. Onneksi se ei kuitenkaan ole ongelma: jos mielii viipyä pidempään, löytyy ulompaa runsaasti ilmaisia paikkoja. Se on harvinaisen mukava juttu maailmassa, jossa pysäköintiajat ja maksut on yleensä mietittävä jo ennen kuin edes tietää, mitä aikoo tehdä. 

Palatessani kotiin tunsin pientä ylpeyttä. En vain siksi, että olin säästänyt bensaa, vaan koska olin todistanut urbaanilegendan vääräksi: Ideaparkiin pääsee kyllä äärimmäisen kätevästi ilman autoakin – ja vieläpä sellaisessa ajassa, että matkakahvi ei ehdi edes jäähtyä. 
xoxo 
Ida Park 

The post Autottomat, älkää vaivautuko – totta vai tarua?  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Ideaparkin henkilöstön kahvihuoneessa on puhuttu läpi syksyn loppuvuoden “Joulu paketissa” -teemasta, ja joulunavauksessa tuo puhe konkretisoitui. Teema on nimittäin varsin kirjaimellinen: keskusaukiolle on ilmestynyt useampi valtava joulupaketti, jotka kätkevät sisäänsä elämyksiä ja yllätyksiä. Paketit ovat niin näyttäviä, että kun kävelin yhden ohi, olin aivan varmana, että näin sen liikahtavan. En olisi yllättynyt, vaikka joku olisi paketoinut niihin joulumieltä, jota ihmiset voivat noutaa tarpeen mukaan. 

Joulunavaus oli juuri niin taianomainen kuin voi odottaa. Kun keskelle kauppakeskusta laskeutuu punanuttu, valot syttyvät ja ihmiset pysähtyvät tunnelmoimaan, on siinä jotakin poikkeuksellista. Vaikka joulun tunnelmasta ja siitä ihanasta odottavasta fiiliksestä päästäänkin nauttimaan joka vuosi, onnistuu se silti aina jotenkin yllättämään, miten hyvältä se tuntuu. 

Lapset ja aikuiset olivat yhtä innoissaan joulupukin näkemisestä – eikä se hauskuus suinkaan loppunut tähän. Joulupukin seurasta pääsee nauttimaan Ideaparkissa viikonloppuisin aina jouluun saakka. En ihmettele yhtään, että joulupukki haluaa vierailla nimenomaan Ideaparkissa näin tiiviisti, sillä kyllähän siellä on parhaat puitteet virittäytyä joulun tunnelmaan. 

Ideaparkin 150 liikettä pitävät huolen siitä, että jouluhankintojen tekeminen on helppoa: saman katon alta löytyy kaikki tarvittava joulukuusesta joulukinkkuun, pikkujouluasuista joululahjoihin ja joulukukista joulukuusiin. Joka kulman takaa löytyy pieniä ja isoja joulun ihmeitä, jotka tekevät juhlaa edeltävästä arjestakin juhlaa. Ja mikä parasta – tämä kaikki on vasta alkua. Ideaparkin joulu on täynnä yllätyksiä, elämyksiä ja hetkiä, jotka tekevät loppuvuodesta juuri niin taianomaisen kuin sen kuuluukin olla.  

Minä puolestani tein joulupukin kanssa pienen diilin: toimin hänen virallisena tonttunaan Ideaparkissa ja tarkkailen, onko kiltit ja tuhmat -listalle tarvetta tehdä vielä viime hetken muutoksia. Eli olkaahan kiltisti – minä näen kyllä kaiken. 

xoxo 
Ida Park 

The post Kun joulupukki suukon sai  appeared first on Ideapark Lempäälä.

Marraskuussa ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa: joko sukeltaa sohvalle tai motivaatiomonttuun. Minä valitsin jälkimmäisen – ainakin melkein. Päätin nimittäin lähteä lokakuussa hakemaan motivaatiota marraskuuhun Bläk Boksista, Classicin miesten F-liigapelistä. Joukkueessa pelaava Nico Salo on tällä hetkellä mukana Nelosen Erikoisjoukot-ohjelmassa, joten halusin nähdä, onko miehellä sarjatuli päällä myös pelikentillä. 

Astuin sisään Bläk Boksiin ja tunsin heti, että täällä ei olla millään sunnuntaikävelyllä. Tila oli nimensä mukaisesti tumma ja kuutiomainen, mutta valot ja äänet tekivät tunnelmasta intensiivisen – sellaisen, että jos pistää silmät kiinni, voi melkein kuulla Matias Petäistön huutavan ja kutsuvan sinua idiootiksi. Ei siis mikään ihme, että Bläk Boks on niin Classicin miesten kuin naisten kotiareena, ja että siellä järjestetään monia SM-tason urheilukisoja ja muita erilaisia tapahtumia. Tunnelma ja puitteet olivat nimittäin todella kohdallaan, enkä olisi ikinä voinut uskoa, että ihan siinä ulkopuolella on ihmisiä viettämässä ihan tavallista kauppakeskuspäivää. 

Katsomossa vierustoverini söi hillomunkkia ja kannusti samaan aikaan täysillä – siinä oli jotakin todella terapeuttista. Minä nyökkäilin mukana ja seurasin pitkään numeroa kolme eli Nicoa, joka näytti kyllä jostakin syystä hyvin erilaiselta kuin televisiossa. Tajusin vasta ensimmäisen erän loppupuolella, että Nicon numero ei olekaan sama kuin Erikoisjoukossa, vaan että hän pelaa numerolla 20. Viisikymmentä punnerrusta rangaistukseksi minulle. 

Jotain Bläk Boks teki: se herätti. Kun peli kiihtyi, katsomossa hurrattiin ja musiikki jytisi, tunsin pitkästä aikaa sen tunteen, jota tähän aikaan vuodesta harvoin kokee – että haluaisi nousta ylös ja liikkua. Motivaatiomontun sijaan olin motivaatiokuutiossa, ja nyt olen täynnä energiaa. Ei siis muuta kuin seuraavan kotipelin jälkeen numerolappu käsivarteen ja juoksuaskelin täysvarustuksessa kotiin reilu 18 kilometrin matka Tampereelle. Oikein antoisien shoppailupäivien jälkeen tavaramääräni painaa todennäköisesti nimittäin saman verran kuin erikoisjoukkolaisten rinkat. 

Bläk Boksissa vietetyn illan jälkeen tunnen todella pystyväni mihin tahansa – paitsi ehkä siihen, jos joku pistäisi minut kipuamaan ylös köyttä pitkin. Silloin kohtaloni olisi todennäköisesti sama kuin Nicolla; ylös ei pääse, ei sitten millään vaikka kuinka haluaisi. 

The post Bläk Boksissa vietetyn illan jälkeen olen valmis erikoisjoukkoihin  appeared first on Ideapark Lempäälä.