Kuin toinen maailma – ja juuri sitä nyt tarvitsin
Tässä sitä ollaan. Syyskuussa. Vaikka olo on levännyt ja Lempäälän kesä tarjoili taas kerran parastaan, olen löytänyt itseni selaamasta kalenteria kulmat kurtussa ja miettien, mihin väliin mahdutan sekä palaverit että elämän. Päivät lyhenevät, kiireet kasaantuvat ja ryhmäkeskustelut täyttyvät “ehditäänkö nähdä joskus loka-marraskuussa?” -viesteistä.
Meinasin jo vajota pieneen syysalakuloon. Sellaiseen, missä tekisi mieli vetäytyä viltin alle muistelemaan kesälomaa ja perua kaikki – kunnes alkoi tapahtua. Vierailin Ideaparkin ihanalla kukkapellolla nauttimassa kesän viimeisistä rippeistä, ja on kyllä pakko sanoa, että mikään ei piristä mieltä niin kuin luonto ja kukat – kuuuunnes vastaan tulee joukkueellinen ammattitason jääkiekkoilijoita. Se nimittäin vasta piristääkin.
Syysalakulo sai suoran ulosajon viimeistään silloin, kun Tappara vieraili Ideaparkissa muutama viikko sitten. Normaalisti en jää sanattomaksi missään tilanteessa, mutta kun kohtasin huoltokäytävällä sinioranssin ryhmän niin pelikirja oli aika tyhjä. Pieni jäähy olisi ollut paikallaan, mutta pidin pään kylmänä, tervehdin kohteliaasti ja kysäisin rennosti, että kenen numero minun pitäisi ottaa uuteen pelipaitaani.
No mitä nyt sitten? Tällä hetkellä mietin kuumeisesti, mitkä kaikki tänään avatun Citymarketin avajaistarjoukset hyödynnän. Olen tietysti jo käynyt kierroksella uudessa upeassa myymälässä, mutta koska kyseessä äärimmäisen suuri myymäläavaus, on tarjousten määrä sen mukainen. Aion siis viettää lähipäivät tämän tärkeän projektin parissa.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että kiireistä huolimatta syksy on lopulta aika ihanaa aikaa – erityisesti Ideaparkissa. Se on kuin toinen maailma, josta kenelläkään ei ole mikään kiire pois. Joku ostaa hartaudella uusia kenkiä aloittaakseen tanssiharrastuksen tai tehdäkseen vaikutuksen torstaitansseissa, toinen etsii päättäväisesti uutta huulipunaa lähestyvien treffien kunniaksi ja kahdeksatta sävyä testatessaan nyökkää itselleen hyväksyvästi. Kahviloista ja ravintoloista kantautuu naurua – sellaista ystävien ja kollegoiden kanssa jaettua. Kynttilät, tunnelmavalot ja syksyn sesonkituotteet katoavat kasseihin yksi toisensa jälkeen. Tässä kaikessa on jotain todella lohdullista. Siinä, että vaikka arki yrittää näyttää hampaitaan, ihmiset vastaavat siihen ilolla, sopivalla rytmillä ja omilla valinnoillaan.
Tänä syksynä aion siis olla iloinen, mennä minne haluan ja milloin haluan sekä tehdä omia valintoja – niistä avajaistarjouksista ja Tapparan pelipaidan nimestä alkaen.
xoxo
Ida Park